Myllypuro-Seura ry

Matti Toivanen


Myllypuro 5.12.2017 klo 18

JUHLAPUHE

Suomen 100 vuotis- itsenäisyyspäivän juhla Myllypurossa.

Suomen senaatti P. E. Svinhufvudin johdolla (Valtioneuvosto) päätti 4.12.1917 Suomen julistamisesta 6.12.1917 itsenäiseksi valtioksi kansakuntien joukkoon. Siitä huomenna tulee kuluneeksi 100 vuotta, jota olemme kokoontuneet tänne juhlistamaan.

Suomen itsenäisyyden ajatus oli herännyt jo 1800-luvun alkupuolella. J. V. Snellman oli yksi keskeisiä henkilöitä 1850 puolessa välissä. Myös nouseva nuoriso ja etenkin ylioppilaat vaikuttivat itsenäisyyden kehitykseen. Varsinaisen itsenäisyyden arkkitehdeiksi voidaan kutsua mm. P. E. Svinhufvud, Santeri Alkio, Kullervo Manner, C. G. E. Mannerheim ja Jean Sibelius. Nämä henkilöt ovat varmaan suurimmalle osalle suomalaisia tuttuja historiasta. Mainitsematta muita lukuisia henkilöitä jotka ovat vaikuttaneet suomen itsenäisyyden rakentamiseen.

1920- ja 30-luku oli itsenäisyyden vakiinnuttamista, valtiomuodon ja valtion rakentamista, sekä tunnustuksen saamista muilta valtioilta. Tässä työssä suuri ansio oli suomalaisilla taiteilijoilla ja urheilijoilla. He ovat rakentaneet suomikuvaa jo 1800-luvun lopulta saakka. Taiteilijat kuten Akseli Gallen Gallela, Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Ferdinand von Wrightin, Helena Schjerfbeck, Laila Pullinen, Aino Ackté, sekä monet monet muut. Myös urheilijat tukivat tätä omalla panoksellaan. Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen, Siiri Rantanen Arnóld Clas Robert Thunberg, joka voitti 20- ja 30-luvulla lähes kaiken voittamisen arvoisen. Suomalaisia olympiavoittajia on 131. Myös arkkitehdit Alvar Aalto ja Eero Saarinen loivat mielikuvaa suomalaisesta arkkitehtuurin korkeasta tasosta. Vielä tänäkin päivänä tulee ihmisiä katsomaa ympäri maailmaa heidän rakennustaidettaan.

1940-luvun alku oli Suomelle ja suomen kansalle raskasta aikaa. Talvisodan aika kuitenkin yhdisti meidät suomalaiset taistelemaan itsenäisyyden puolesta. Ne monet sankarit, jotka puolustivat suomen itsenäisyyttä eivät unohdu koskaan. Niille sankarivainajille jotka antoivat henkensä Suomen itsenäisyyden puolesta, saamme me ja tulevat sukupolvet olla kiitollisia. Ilman heidän uhriaan Suomi ei olisi yksi maailman parhaista kansoista.

1950- ja 60-luku oli suurta maamme rakentamisen aikaa, joskin Suomesta muutti paljon ihmisiä muualle maailmaan. Voidaan sanoa, että silloin Suomi rakennettiin lähes uudelleen. Vaikkakin tuhottiin uuden tieltä arvokasta vanhaa. Koulutusta kehitettiin ja uudistettiin. Sosiaalista hyvinvointia, terveyspalveluja ja turvallisuutta parannettiin.

1900-luvun loppua kohti Suomi avautui maailmalle ja Suomeen tuli paljon uusia vaikutteita muualta. Nuorisokulttuuri kukoisti ja nuoret itsenäistyivät aikaisemmin. Suomen teollinen rakenne muuttui. It-ala ja palvelut kasvoivat voimakkaasti. Vuosisadan viime vuosikymmeninä myös Suomea koitteli maailmanlaajuinen lama. Monet yritykset joutuivat lopettamaan. Moni menetti työnsä ja kotinsa, mutta siitäkin selvittiin sisulla. Rakennettiin uutta yritystoimintaa kuten Nokia ja Kone, jotka olivat ja ovat vieläkin tunnetuimpia suomalaisia brändejä maailmalla.

2000-luvulla Suomi ja suomalaiset on niittäneet sitä viljaa jota menneet ja nykyiset sukupolvet ovat kylväneet. 2000-luvulla myös maahanmuutto lisääntyi. Otetaan myös heidät rakentamaan Suomea. He eivät ole uhka, vaan mahdollisuus tehdä Suomesta vielä parempi ja menestyneempi. Lainatakseni kenraali Adolf Erik Ehrnroothin sanoja: ”Suomi on paras maa suomalaisille”. Toivottavasti se on kaikille täällä asuville. Tehkäämme yhdessä suomesta kaikille parempi maa.

Kun sain tämän tehtävän puhua tässä tilaisuudessa, mietin mitä on suomalaisuus ja suomalaiset. Millainen hän on, mitä ajattelee itsestään ja muista. Parhaiten sen on kuvannut Jorma Etto, runossaan Suomalainen.

Suomalainen
Jorma Etto

”Suomalainen on sellainen joka vastaa, kun ei kysytä, Kysyy kun ei vastata, ei vastaa, kun kysytään,
sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen: 
Metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat. 
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri ja se kaveri on suomalainen. Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.”